En olisi koskaan voinut kuvitella, että satakielen laulu ja käen kukunta voivat käydä hermoille. Ilmeisesti sitä on päässyt aikalailla kaupunkilaistumaan, kun metsän äänet aiheuttavat normaalista ärsykeympäristöstä poikkeavan tilan, joka vaikeuttaa nukkumista.

Olenhan minä aina ollut herkkä melulle. Siinä mielessä on hämmästyttävää, että olen pystynyt asumaan useamman vuoden Helsingin Punavuoressa tai Kalliossa, jossa katu- ja kapakkamelu ovat alati läsnä. Mutta jotenkin siihen jatkuvaan mekkalaan tottui niin että joskus säpsähti hereille vain siksi, että oli liian hiljaista.

Pari viikkoa sitten luin ilouutisen. Minun terveyteni pitäisi teoriassa olla mitä parhain. Metlan uusimpien tutkimusten mukaan metsässä oleskelu nimittäin alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä. Noin parinkymmenen minuutin oleskelu metsässä päivittäin laskee verenpainetta ties kuinka paljon.

Jaa-a. Mitähän ne minun verenpainelukemani sitten mahtaisivat näyttää, jos asuisin edelleen kaupungissa? Minä kuitenkin vietän liki kaiken mahdollisen ns. vapaa-ajan metsässä ja luonto kaikkine lieveilmiöineen tunkee avoimista ikkunoista ja ovista sisälle tupaankin minkä ennättää. Ja silti on paineet korkealla.

Ehkä tutkimustulos ei koske tämmöisiä metsäläisiä, joiden normaaliolotila on kalibroitunut sen metsässä olon mukaan ja kaikki terpeenintuoksuisesta hipihiljaisuudesta poikkeava ylittää ärsytyskynnyksen ja nostaa sykettä.

Tai ehkä minun metsässä oleskeluni on vääränlaista. Liian vauhdikasta tai tarkoitushakuista. Eihän suomalaisessa metsässä sitä paitsi voi oleskella 20 minuuttia paikallaan hiljaa. Siinä ajassa hyttyset ovat jo imeskelleet normaali-ihmisen kuiviin. Juosta siellä pitää, tai ainakin kävellä tai tehdä jotain tuottavaa työtä.

Ja se tuottava työ harvoin on kovin hiljaista. Yleensä siinä tarvitaan äänekästä kaksitahtimoottoria. Naapureiden hiljaisuuden tarvetta yritän toki kunnioittaa. Siksi lähdin viimesunnuntainakin raivaussahan kanssa lähitaimikkoon vasta aamulla yhdeksän aikaan. Kyllä siihen mennessä nyt pitää iltavirkuimmankin kesälomailijan olla aamukahvinsa kimpussa. Vaikka tokihan sahan lauluun nyt mielellään herää. Minulla kun on soitto- ja herätysäänenäkin moottorisaha.

Tosin itse herään nykyään joka aamu viimeistään puoli kuusi ihan ilman herätyskelloa. Sikäli mikäli olen saanut nukutuksi satakielen säksätykseltä. Ensin kurkien tappeluun rantapellolla, siihen perään riehaantuu naapurin kukko ja lopuksi lokit.