Helsingin Sanomissa ("Pietarin jätevesistä puhdistetaan 92 prosenttia", 27.8.2010) syytetään tehomaataloutta Saaristomeren rehevöitymisestä mainiten, että alueen fosforipäästöistä 70% tulee pelloilta. Asia vaatii muutaman tarkennuksen. Pelloilta karkaavien ravinteiden valumamittaukset, kuten muukin hajakuormitus, ovat valistuneita arvioita eivätkä perustu reaaliaikaiseen, jatkuvatoimiseen ravinnevalumamittaukseen joka on kaiken todenmukaisuuden edellytys. Vain e.m. mittauslaitteilla - joita siis ympäristöhallinnolla ei ole käytettävissään muutamaa tutkimushanketta lukuunottamatta - saadaan kuva siitä mitä, kuinka paljon, milloin ja missä olosuhteissa ravinteita vesistöihin valuu. Nykyiset luvut perustuvat jatkuvaan mutta harvalukuiseen otantaan, ja antavat parhaimmillaankin vain karkeita yleistyksiä joiden pohjalta on haasteellista tähdätä vesiensuojelutoimia sinne missä ne tuottavat eniten ympäristövaikutuksia.

Ympäristöhallinnon ja viljelijöiden menestyksellinen Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanke (www.ymparisto.fi/teho) Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa kuitenkin tekee hartiavoimin töitä, jotta vaadittavia, tehostettuja ja kohdennettuja vesiensuojelutoimenpiteitä saadaan juuri sinne missä niitä tarvitaan.

Tehomaatalouden käsitettä on tarpeen valottaa ainakin niille, jotka eivät toimi maatalouden parissa. Tehomaataloudella tarkoitettaneen artikkelin yhteydessä maataloutta, jossa tuotoksen määrä ratkaisee, ei sen tuotantotapa tai laatu. Näin ei kuitenkaan suomalaisessa maanviljelyssä ole. Ns. tehomaatalous on edellytys sille että suomalaisille riittää kotimaista, puhdasta, maukasta ruokaa. Tehomaataloudessa ei lannoitteita, kuten ei muitakaan tuotantopanoksia, viskellä peltoon sattumanvaraisesti ja "varmuuden vuoksi" maksimaalisen sadon toivossa, vaan se perustuu ammattitaitoiseen, suunnitelmalliseen tuottamiseen, jossa panos-tuotos -suhde on tarkkaan laskettu.

Viljelijät ovat elinkeinonharjoittajia siinä missä kuka tahansa muukin pk-yrittäjä Suomessa, eikä heillä ole muita suurempaa mielenkiintoa hukata varoja tuotantopanoksiin yhtään sen enempää kuin tarpeellista on. Saaristomeren valuma-alueen maaperän fosforipitoisuudet ovat kohtuuttoman korkeita. Se on ongelma, jonka ratkaiseminen vie aikaa mutta jonka eteen mm. TEHO-hankkeessa työskennellään intensiivisesti.

Viljelijät tarvitsevat aitoja, toiminnallisia ja ratkaisuhakuisia työkaluja maatalouden vesiensuojeluongelmien ratkaisemiseksi. On hienoa että myös Valtiovarainministeriö on tämän ymmärtänyt myöntäessään 3 miljoonaa euroa Itämeri-työhön ensi vuodelle.

Juha Marttila                    Johanna Ikävalko

puheenjohtaja                    ympäristöjohtaja