Tulevalla sopimuskaudella metsäpinta-alan vähenemistä ei voi enää kompensoida metsien hiilinielulla. Hiilinielu syntyy, mikäli puuston kasvu on puuston poistumaa suurempi ja Suomessa kasvu on kymmeniä miljoonia kuutiometrejä poistumaa suurempi vuosittain. Tämä siis muuttuu vuoden 2013 alusta, kun uusi sopimuskausi alkaa.

Suomen kaltaisessa metsäisessä maassa metsäpinta-ala pienenee hieman vuosittain. Syynä on normaali rakentaminen ja infrastruktuurin kehittyminen, joiden alta metsää raivataan muuhun maankäyttöön n. 20 000 hehtaaria vuodessa. Tästä aiheutuu vuosittain 3,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Näistä päästöistä Suomi joutuu pahimmassa tapauksessa maksamaan kymmeniä miljoonia euroja päästömaksuja. Samaan aikaan Suomen metsien kokonaispuuston määrä on lisääntynyt n. 30–40 miljoonan kuutiometrin vuosivauhtia sitoen vuosittain jopa 50 % Suomen hiilidioksidipäästöistä.

”Ei tällä ole yleisen oikeudenmukaisuuden ja maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä”, toteaa MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila. ”Ilmastonmuutosta vastaan pitää taistella kaikin käytössä olevin keinoin mutta joku roti hallituksellakin pitäisi olla Suomen etujen puolustamisessa. Ympäristöministeri Ville Niinistö on nyt tehnyt näyttävän irtioton edellisen hallituksen linjasta, jonka mukaan Suomen metsien biologinen hiilinielu ei voi yhtäkkiä muuttua laskennalliseksi päästöksi. Se on kuitenkin selvää, että tästä vääryydestä tulee Suomelle lasku ja sen laskun maksavat suomalaiset veronmaksajat”, Marttila lataa.

”40 miljoonan puukuutiometrin hiilinielun markkinahinta olisi nykyisellä EU:n päästökauppajärjestelmän 8 euron hinnalla n.300 miljoonaa euroa ja 25 eurolla jopa 1 000 miljoonaa euroa. Palkinnoksi hyvästä metsänhoidosta ja metsiemme kasvusta saamme nyt kymmenien miljoonien eurojen laskun”, Marttila päivittelee. ”Suomen hallituksen on nyt tehtävä kaikkensa, että EU:n sisäisessä taakanjaossa löytyy sellainen ratkaisu, jossa Suomen metsien hiilinielusta ei ainakaan jouduta maksamaan”.

Maatalouden hiilitase tarkastelussa seuraavaksi?

Toinen mielenkiintoinen piirre Kioton jatkokaudella on maatalouden mukaantulo sopimuksen piiriin. Durbanissa sovitun mukaisesti Kioto -maat voivat päättää haluavatko ne ottaa mukaan päästötarkasteluun erilaisia maatalouden ilmastotoimia ja niiden hiilitaseet.

”Maatalous on nyt ensimmäistä kertaa otettu mukaan Kioton sopimustekstiin, mikä aiheuttaa kylmiä väreitä tuottajille. Muistissa on hyvin, miten metsätalouden toimet mainittiin vapaaehtoisina toimina Kioton 1. kaudella. Ja nyt metsätaloudelle on lätkäisty yllä kuvatut keinotekoiset mallit, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ja jotka aiheuttavat turhaa harmia ja kustannuksia Suomelle. Herää kysymys, onkohan maatalous jo täysillä mukana seuraavalla kierroksella”, pohtii Marttila.

Lisätietoja: puheenjohtaja Juha Marttila, puh. 050 341 3167